Fiskarsinjoki

Fiskarsinjoki virtaa kansallismaisemana tunnetun Fiskarsin eli Fiskarin ruukkikylän halki Raaseporissa läntisellä Uudellamaalla. Joki laskee Degersjön-järvestä Borgbyträsket-järven kautta Suomenlahteen Pohjanpitäjänlahden perukassa. Fiskarsinjoen tärkein sivujoki on Myllyjärvestä alkunsa saava Risslanjoki, joka yhtyy Fiskarsinjokeen keskellä kylää.

Vesistöalueen pinta-ala on yhteensä 130,99 km2 ja peräti 18,11 %, eli melkein viidesosa valuma-alueesta koostuu järvistä. Fiskarsinjoen keskivirtaamaksi ruukin tasalla on arvioitu noin 1,24 m3/s. Fiskarsinjoen jokireitin vesi on aavistuksen humusväritteistä, mutta erittäin kirkasta. Tämä selittyy karkeampien maalajien ja järvien runsauden ohella sillä, että valuma-alueesta melkein kolme neljännestä koostuu metsistä.

Fiskarsinjoen melkein 19 metrin pudotuskorkeudesta valtaosa on siihen ruukkitoiminnan myötä menneinä vuosisatoina rakennetuissa padoissa. Fiskarsinjoen meriyhteydessä olevalla vapaalla alaosalla on pudotuskorkeutta hieman virtaamasta ja meriveden korkeudesta riippuen noin pari-kolme metriä. Joki virtaakin idyllisessä kulttuurimaisemassa pääasiassa varsin rauhallisesti. Tästä pudotuskorkeudesta suurempi osa sijaitsee Kopparhammarforsin padon ja Borgbyträsketin välisellä noin 1,1 kilometrin mittaisella ylemmällä jokiosuudella. Borgbyträsketistä Pohjanpitäjänlahteen laskeva joen noin 1,3 kilometrin pituinen alajuoksu on pääosin hidasvirtaista, mutta aivan jokisuussa sijaitsee pieni vuolas koski.

Rikas vesihyönteisfauna on Fiskarsinjoen erityispiirteitä. Joen vesi on suuren osan vuodesta kirkasta, mutta samalla sen pH on varsin korkea, joka luo sopivat elinolosuhteet hyvin monipuoliselle eliölajistolle. Fiskarsijoen rehevä joenvarsiluonto on yhtälailla näkemisen arvoinen. Joen säännöllisiin vieraisiin kuuluvat sen kulttuuriluonteesta huolimatta esimerkiksi saukko, koskikara ja kuningaskalastaja. Keväisin jokivarsille tuovat eteläisen tuulahduksen jalojen lehtipuiden alla tuhatmäärin kukkivat pystykiurunkannukset, mukulaleinikit ja muut rehevien lehtojen kasvit. Fiskarsinjoen valuma-alueen luontoarvoista kertovat lukuisat luonnonsuojelualueet ja niiden luontotyyppien kirjo. Kuvaavaa onkin, että Fiskarsinjoen vesi virtaa Pohjan järviylängön laajalta Natura-alueelta mereen Pohjanpitäjänlahden Natura-alueelle.

Fiskarsinjoki on ennen kaikkea meritaimenjoki. Lähellä merta sijaitseva rehevä, mutta vedenlaadultaan erinomainen, koskirikas vesistö on kuin luotu taimenen valtakunnaksi. Ympäristönmuutosten myötä vesistön alkuperäinen taimenkanta hiipui vähitellen 1900-luvun kuluessa. Nykyinen luonnonvarainen taimenkanta lienee muodostunut pääasiassa vuosikymmenten saatossa tehtyjen satunnaisten istutusten myötä.

Taimenen ja muun seudulle tavanomaisen kalaston ohella Fiskarsinjoessa tavataan nykyisin lohikaloista myös harjusta, joka on peräisin vesistöön tehdyistä istutuksista. Erikoinen piirre on se, että viime vuosina Fiskarsinjoessa on tehty havaintoja joessa paikallisena elävistä siioista. Näiden alkuperä lienee yläjuoksun järvissä. Jokeen mainitaan nousseen aikoinaan satunnaisesti lohtakin, kenties viereisen silloin vielä lohijokena tunnetun Mustionjoen ansiosta.

Monessa tämän toisen Salpausselän kainalossa sijaitsevan vesistön järvessä on luontainen muikkukanta. Fiskarsinjoen vesistön muikku, kuin myös harvinainen kirjoeväsimppu, ovat eläneet seudun vesissä edellisestä jääkaudesta lähtien. Vesistön koskialueilla elää kuitenkin yleisenä toinen simppulaji, jokseenkin samannäköinen kivisimppu, joka on tyypillistä taimenen ravintoa.

Keväisin Fiskarsinjoen valtaavat alapuolisesta Pohjanpitäjänlahdesta ja Borgbyträsketistä kudulle nousevat pikkukalat. Salakat, kuoreet, särjet ja pienet ahvenet houkuttelevat myös kookkaita ahvenia, haukia ja satunnaisesti kuhiakin. Pikkukalojen paljous ei jää huomaamatta myöskään joessa eläviltä taimenilta. Kookkaimmat kotijokeensa asumaan jääneet "jokitaimenet" varttuvat runsaiden ravintovarojen turvin useampikiloisiksi siimankatkojiksi.

Taimenen luontainen poikastuotanto Fiskarsinjoen alueella on viime vuosina ollut säännöllistä, mutta ei lähelläkään sitä, mitä se voisi parhaimmillaan olla. Jokeen kuitenkin nousee vuosittain merestä kookkaita taimenia kudulle. Merestä nousevien vaelluskalojen nousu pysähtyy toistaiseksi ruukkikylän keskellä sijaitseviin vanhoihin patoihin.

Luonnonvaraisen taimenkannan vahvistamiseksi ja sen elinalueen laajentamiseksi vesistöalueella on tehty viime vuosina kotiutusistutuksia. Istutuksiin on käytetty taimenen silmäpisteasteella olevalla mätiä ja pienpoikasia, jotka käyvät läpi kovan luonnonvalinnan ja leimaantuvat vesistöön. Istutukset on kohdennettu niille alueille, joilla taimenen luontainen poikastuotanto on vähäistä ja epäsäännöllistä tai puuttuu toistaiseksi kokonaan. Tulevaisuuden poikastuotantomahdollisuuksien parantamiseksi olemme aloittaneet taimenen poikastuotantoon soveltuvien koski- ja virta-alueiden sekä purovesien kunnostukset.

Aloitettuja taimenkannan konkreettisia elvytystoimenpiteitä tukevat myös kalastusjärjestelyt. Pohjan kalastusalue on vapaaehtoisesti perustanut jokisuualueelle ja läpivirtausjärvi Borgbyträsketiin syysaikaisen rauhoituspiirin meritaimenen kutunousun turvaamiseksi.

Tulevaisuudessa tavoitteena on laajalla alueella vesistössä elävä täysin luonnonvarainen taimenkanta. Vahva luonnonvarainen taimenkanta kestää harkiten mitoitettua säädeltyä vapakalastusta jokialueilla ja tuottaa myös saalista merialueelle ja järviin.

 

Kalastus Fiskarsinjoella

Tulevaisuudessa Fiskarsinjoki tullaan avaamaan yleisen luvanmyynnin piiriin. Toistaiseksi joelle ei kuitenkaan vielä myydä kalastuslupia.

Fiskarsinjoella kalastus tapahtuu perhokalastusvälineillä. Joen pienimuotoisuuden vuoksi myös välineet kannattaa valita kevyemmistä luokista. Sopivat perhokalastusvälineet löytyvät luokista 3-6. Sopiva vavan luokka ja pituus riippuu kalastustekniikasta ja hieman paikastakin. Toimiva vavan pituus on noin 7-9 jalkaa. Joen kalat voivat olla kookkaita ja ennen kaikkea arvaamattomia, joten liika optimismi perukepaksuuden kanssa voi kostautua.

Jokilaaksossa vaihtelevat puoliavoin kulttuurimaisema ja luonnontilainen joenvarsimetsä. Paikasta riippuen tuuli voikin aiheuttaa ajoittain lisähaasteita heittämiselle. Jokivarren luontainen kasvillisuus tarjoaa kaloille hyvät elinolot, mutta vaatii kalastajalta pitkää pinnaa. Joen yli kaartuvia puita ja joessa olevia liekopuita ei ole samasta syystä korjattu pois. Tarkat heitot ja maltti ovatkin valttia Fiskarsinjoella.

Hyvä kompromissi Fiskarsinjoen kalastukseen on noin kahdeksanjalkainen nelosluokan vapa. Raskaampi vapa puoltaa paikkansa alkukaudesta ja loppukaudesta sekä kookkaiden perhojen kanssa. Pocket-tyylillä kalastettaessa noin seitsemänjalkainen purovapa on omiaan läpi kauden.

Kelluvalla siimalla pärjää Fiskarsinjoella käytännössä koko kauden ajan. Tulvivassa joessa uppokärkinen tai hitaasti uppoava siima voi kuitenkin paikoin olla hyödyllinen. Vaikka jokilaaksossa on varsin avointa, ei takaheittoa pysty kaikkialla heittämään puiden vuoksi. Hyvin myös rullausheittoon soveltuva siima, jota pystyy lisäksi mendaamaan pitkällä siimalla sopii hyvin Fiskarsinjoelle.